Monaco on pinta-alaltaan pienempi kuin moni suomalainen kaupunginosa, mutta maineeltaan se on valtava. Kasino, Formula 1, superjahdit ja lähes käsittämättömät asuntojen hinnat ovat tehneet ruhtinaskunnasta paikan, jossa maalaisjärjellä ajateltuna missään ei oikein ole mitään järkeä.

Kasino auttoi rakentamaan koko Monte Carlon

1800-luvun puolivälissä Monaco oli aivan eri tilanteessa kuin tänä päivänä. Ruhtinaskunta oli menettänyt suuren osan alueestaan Ranskalle, ja uusia tulonlähteitä tarvittiin nopeasti.

Ratkaisuksi nousivat rahapelit. Monte Carlon kasino avattiin vuonna 1863, ja samalla ympärille alettiin rakentaa hotelleja, ravintoloita ja muuta viihdettä varakkaille eurooppalaisille. Ajatus oli lopulta aika nerokas, jos rahaa ei ollut omasta takaa tarpeeksi, houkutellaan sitä muualta.

Hauska yksityiskohta on, etteivät Monacon omat kansalaiset vieläkään saa pelata maan kasinoilla. Turistit kyllä saavat, ja heitä varten koko paikka pitkälti rakennettiinkin.

Nykyään pelaamisen ympäristö on täysin erilainen. Siinä missä 1800-luvulla Monte Carloon matkustettiin varta vasten kasinolle, nykyiset parhaat nettikasinot kilpailevat pelaajista verkossa ilman kristallikruunuja, pukupakkoa tai Rivieran maisemia.

Verotus houkutteli aivan toisenlaista väkeä

Kasino toi Monacoon turisteja, mutta verotus toi pysyvämpiä asukkaita. Ruhtinaskunnassa ei ole useimmille asukkaille henkilökohtaista tuloveroa, mikä kuulostaa varsin houkuttelevalta, jos vuositulot lasketaan miljoonissa. Myöskään varallisuusveroa, kiinteistöveroa tai asumisveroa ei peritä. Ranskan kansalaisiin sovelletaan kuitenkin omaa poikkeustaan.

Halpa paikka Monaco ei silti ole. Vuonna 2024 käytettyjen asuntojen keskimääräinen neliöhinta nousi lähes 52 000 euroon. Jos Suomessa valitetaan pääkaupunkiseudun asuntojen hinnoista, Monacossa mittakaava on vielä aivan toinen, sillä neliöstä saa maksaa noin seitsemän kertaa Helsingin keskustaa enemmän.

Kuten arvata saattaa, tilaa kaupungissa on melkoisen vähän. Monaco on puristanut lisää rakennusmaata merestä, ja uusi Mareterra-alue on tästä ehkä näyttävin esimerkki. Kun tonttimaa on käytännössä loppu, vaihtoehdot ovat ylöspäin tai merelle päin. Monacossa on kokeiltu molempia.

Formula 1 muuttaa kadut kerran vuodessa kilparadaksi

Monacon Grand Prix ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1929. Nykyään kilpailu on yksi Formula 1:n tunnetuimmista, vaikka rata on modernille F1-autolle paikoin naurettavan kapea.

Kisa kulkee käytännössä keskellä kaupunkia. Autot sujahtavat kasinon ohi, tunnelin läpi ja sataman vierestä, jossa jahdit muodostavat oman katsomonsa. Harvassa kilpailussa radan vieressä oleva venepaikka näyttää kalliimmalta kuin moni suomalainen omakotitalo.

Monacon kaltaisella radalla kuljettajan ajotaidot korostuvat entisestään. Ohittaminen on vaikeaa, kaiteet ovat käytännössä iholla ja pienenkin virheen jälkeen löydät itsesi helposti seinästä. Radalla näkyykin hyvin, miksi sama auto voi tuottaa eri tuloksia. Kokemus, itseluottamus ja kyky ajaa aivan rajoilla erottavat kuljettajia täällä tavallista selvemmin.

Monaco myy ennen kaikkea mielikuvaa

Monacon erikoisuus on siinä, että lähes kaikki tuntuu tukevan samaa suurta mielikuvaa rahasta ja luksuksesta. Satamassa on superjahteja, kaduilla superautoja ja hotellien edessä autoja, joiden hinnalla moni suomalainen maksaisi asuntolainansa pois saman tien.

Ylen Monaco-muistelussa F1-toimittaja Timo Pulkkinen kuvasi muun muassa ökyrikkaita kasinopelaajia, kaviaaria ja Formula 1:n ympärillä pyörinyttä näyttävää elämää. Kuvaus sopii edelleen aika hyvin siihen mielikuvaan, jota Monaco myy maailmalle.

Monaco on paikka, jossa mittakaava karkaa helposti käsistä. Siellä kallis muuttuu nopeasti normaaliksi ja normaalista tulee vähän tylsää.

Ehkä juuri siksi ruhtinaskunta on onnistunut pitämään maineensa niin sitkeästi hengissä.