Jalkapallon MM-kisat 2026 pelataan ensimmäistä kertaa laajennetussa muodossa. Turnaukseen osallistuu kokonaisuudessaan 48 maajoukkuetta, ja kisat on jaettu kolmeen isäntämaahan (Yhdysvallat, Meksiko ja Kanada). 

Ottelumäärä kasvaa, lohkovaihe muuttuu ja useammalla maalla on todellinen mahdollisuus edetä pudotuspeleihin. Turnauksen mittakaava on suurempi kuin koskaan aiemmin.

Fanit ympäri maailmaa pohtivat jo, ketä lähtevät tukemaan ja mihin uskovat omissa arvioissaan. Samalla MM-vedonlyöngi antaa melko selkeän kuvan ennakkosuosikeista. Tietyt maajoukkueet nousevat kertoimissa muiden yläpuolelle, ja asiantuntijat odottavat niiden kantavan vastuuta ratkaisuhetkillä. Seuraavaksi tarkastellaan, ketkä ovat vahvimmilla papereilla ja miksi.

Espanja

Espanja on noussut kärkisijalle selkeiden näyttöjen perusteella. Euro 2024 -mestaruus ei tullut sattumalta, ja Nations League -finaalipaikka vahvisti, että joukkue pystyy toistamaan tasonsa useissa peräkkäisissä turnauksissa. 

Voitot Ranskasta isoissa otteluissa kertoivat ennen kaikkea henkisestä kypsyydestä. Espanja ei hätkähdä, vaikka vastassa olisi toinen huippumaa.

Hyökkäyspäässä Lamine Yamal on noussut ratkaisevaan rooliin, mutta vastuu ei lepää yhden pelaajan harteilla. Nico Williams tuo selkeää suoraviivaisuutta laidalle. Keskikenttä on edelleen joukkueen selkäranka. Pedri rytmittää peliä, Fabián Ruiz tuo liikettä ja Martín Zubimendi tasapainoa. Rodri antaa koko rakenteelle suunnan ja rauhan.

Espanjan vahvuus on pelin hallinnassa. Se pystyy pitämään tempoa omissa käsissään ja kuluttamaan vastustajaa kärsivällisesti. Pitkässä MM-turnauksessa tällainen rakenne kantaa usein pidemmälle kuin yksittäiset loistot. Joukkueen pelaaminen ei perustu riskialttiisiin ratkaisuihin, vaan jatkuvaan kontrolliin.

Ranska 

Ranskalla on materiaali, jota harva maa pystyy vastaamaan. Kahden edellisen MM-turnauksen finaalipaikat osoittavat, että kyse ei ole vain nimilistasta. Kylian Mbappé on edelleen joukkueen näkyvin hahmo, mutta hyökkäyksessä riittää vaihtoehtoja. Ousmane Dembélé pystyy murtamaan puolustuksia yksin, ja nuorempi sukupolvi tuo lisää vauhtia.

Désiré Doué, Michael Olise, Bradley Barcola ja Rayan Cherki tarjoavat erilaisia ratkaisuja. Heidän kauttaan peli voi muuttua nopeaksi ja suoraviivaiseksi. Valmennuksen suurin haaste on löytää tasapaino. Liiallinen varovaisuus voi rajoittaa hyökkäyspotentiaalia, mutta liian avoin peli altistaa puolustuksen.

Ranskan etu on kuitenkin erittäin leveä penkki. Loukkaantumiset tai pelikielto eivät välttämättä muuta kokonaiskuvaa. Kun vaihtoehtoja on useita, valmennus voi reagoida ottelukohtaisesti.

Englanti 

Englannin pitkä mestaruusodotus luo oman taustansa. Nyt Thomas Tuchel yrittää tuoda joukkueeseen uuden rytmin. Seurajoukkuekokemus näkyy rakenteessa ja organisoinnissa, vaikka maaottelujalkapallo vaatii erilaisia ratkaisuja.

Alkuvaiheen ottelut antoivat viitteitä siitä, että pelitapa voi muuttua aktiivisemmaksi. Hyökkäyspelaaminen näytti vapautuneemmalta ja puolustus pysyi kurinalaisena. Materiaali on vahva eri osa-alueilla, ja kilpailu pelipaikoista pitää tason korkealla.

Englannin suurin kysymys liittyy paineensietoon. Odotukset ovat korkeat ja turnaus tuo mukanaan jatkuvaa tarkkailua. Jos joukkue pystyy käsittelemään tämän ympäristön rauhallisesti, sillä on kaikki edellytykset mennä pitkälle.

Brasilia 

Brasilia kantaa mukanaan viiden maailmanmestaruuden historiaa, mutta viime vuosikymmenet eivät ole vastanneet maan omia odotuksia. Edellisestä mestaruudesta on yli kaksi vuosikymmentä, ja eurooppalaiset joukkueet ovat toistuvasti pysäyttäneet matkan ratkaisevilla hetkillä. Puolivälierät ovat muodostuneet katoksi, jota ei ole onnistuttu rikkomaan.

Neymarin aikakausi on hiipumassa, ja katseet ovat siirtyneet uuteen sukupolveen. Vinícius Júnior tuo nopeutta ja rohkeutta, Raphinha liikettä ja suoraviivaisuutta, ja Matheus Cunha pystyy pelaamaan useassa roolissa hyökkäyksessä. Uusi valmentaja Carlo Ancelotti on tottunut käsittelemään suuria persoonia ja rakentamaan tasapainoisen kokonaisuuden. Hänen tehtävänsä on palauttaa Brasilialle selkeä rakenne ilman, että luovuus katoaa.

Argentiina

Argentiina saapuu kisaan hallitsevana maailmanmestarina. Se tuo mukanaan itseluottamuksen, joka syntyy voittamisesta. 

Nuorempi runko on ottanut suuremman roolin. Julián Álvarez tuo energiaa kärkeen, Enzo Fernández rytmiä keskikentälle ja Alexis Mac Allister tasapainoa. 

Argentiinan suurin kysymys liittyy fyysiseen kestävyyteen. Pitkä turnaus rasittaa kokeneita pelaajia, ja loukkaantumiset voivat muuttaa asetelmia nopeasti. Kokemus kuitenkin auttaa vaikeissa hetkissä. Tämä ryhmä on jo osoittanut, että se kestää painetta finaaliin asti.

Saksa 

Saksan viime vuodet ovat olleet epävakaita. Julian Nagelsmannin johdolla suunta on ollut vakaampi. Pelissä on nähty enemmän rakennetta ja selkeämpi roolitus.

Florian Wirtz ja Jamal Musiala ovat nousseet keskeisiksi hahmoiksi. Heidän tekninen osaamisensa ja kyky liikkua ahtaissa tiloissa tuovat Saksalle uudenlaista dynamiikkaa. 

Saksan vahvuus on perinteisesti ollut kurinalaisuus ja fyysinen valmius. Jos hyökkäyspeli löytää tasaisen rytmin ja puolustus pysyy organisoituna, joukkue voi nousta takaisin mestariehdokkaiden keskusteluun.

Yksi asia yhdistää näitä joukkueita

Kun näitä maita vertaa, eroja löytyy pelitavassa ja sukupolvien vaiheessa. Yksi asia yhdistää noista jokaista. Jokaisella on riittävästi laatua voittaa yksittäinen ottelu mitä tahansa vastustajaa vastaan. Turnausformaatissa se riittää pitämään keskustelun avoimena.

Kertoimet heijastavat tämän hetken voimasuhteita, mutta lopullinen ratkaisu syntyy kentällä. Turnauksessa ratkaisevat usein yksityiskohdat. Näitä voi olla vaikkapa yksi maali, yksi torjunta tai vain yksi hetki. Siksi keskustelu suosikeista pysyy elävänä viimeiseen vihellykseen asti.